Wahlroos

Olen tänään pitkään pohtinut, että mikä olisi päivän tyhmin juttu. Ensin ajattelin kirjoittaa MTV3:n päätöksestä lopettaa palkittu 45-minuuttia ohjelma, joka on kanavan ainoa ohjelma, jolla oli oikeata sisältöä. Ensin ne vei meiltä Karpon ja nyt ne vie meiltä hyvän tutkivaan journalismiin keskittyvän ohjelman - kanavan ainoan.

Kokeilin myös lähteä myllyttämään Suomen jääkiekon surullisesta tilanteessa, missä jääkiekkotoimittajat ja me kaikki tietävät penkkiurheilijat viemme keskustelua kokoajan kohti umpikujaa (1, 2, 3 jne.). Ne oikeat tahot kenen pitäisi asiasta keskustella ovat päättäneet olla pukahtamatta. Liiga ja Liitto ovat molemmat päättäneet vaieta kaikesta, mikä liittyy Jokereihin ja HIFK:n välisiin penisten mittausleikkeihin. Toki täytyy muistaa, kun viime keväällä Liiga puuttui näiden kahden väliseen pelleilyyn, niin se homma meni täysin reisille. Ja lopulta iltapäivälehdet pääsivät epäilemään jopa hämäräpeliä.

Hetkellisesti ajattelin myös avautua suomalaisten monarkiakateellisuudesta, kun tänään ilmeisesti jonkin saarivaltion loisivat kuninkaalliset olivat tehneet jotain suurta ja dramaattista, eli heidän lapsensa oli kastettu. Kuninkaallisethan ovat siitä erikoinen porukka, että heidän koko elämisensä maksetaan yhteiskunnan toimesta, mutta kukaan ei heitä kadehdi - ainakaan julkisesti. Täytyy tunnustaa, että kyllä tuollainen elämäntyyli minulle kelpaisi.

Todelliseksi aiheeksi nostan kuitenkin peliteollisuuden, joka on viimeistään Supercell:n huikean menestymisen jälkeen noussut kaikkien huulille. Tänään Suomen oma kuninkaallinen Björn Wahlroos loihi lausumahan, ettei peliteollisuus tule pelastamaan Suomea.

En ymmärrä mistä syystä suomalaiset etsivät uutta sampoa (Wahlroos - sampo, vitsi oli tarkoitettu ja oma keksimä). Yhtä ihmeitä tekevää konetta, joka nostaisi meidät suoraan uuteen loistoon. Peliteollisuus on yksi niistä puroista, joka luo meille uusia työpaikkoja. Peliteollisuuden lisäksi me tarvitsemme toki muitakin uusia innovaatioita, jotta voimme säilyttää osan vanhasta teollisuudestamme Suomessa. Teollisuuden työpaikat eivät Suomessa tule säilymään toistamalla 80-luvulta olevaa reseptiä, vaan sielläkin tarvitaan uutta.

Täytyy myös muistaa, että peliteollisuus ei yksinään Suomea tule pelastamaan, mutta ei siitä ainakaan sellaista vahinkoa ole Suomelle koitunut kuin Wahlroossista.